Huh huh! Enpä muista koska olisin viimeksi säikähtänyt niiiin paljon mitä äsken kun käytin Santun kanssa koirat ulkona....Kuunneltiin pihalla vieraiden koirien haukuntaa ja ulvomista muistuttavaa ääntä...Äänet tuntuivat tulevan sekä metsästä (talomme takaa alkaa umpimetsä), että talomme alapuolelta jossa on myös metsää mutta myös muutamia taloja. Naapureillamme ei ole koiria ja olemme oppineet tunnistamaan "tuttujen"koirien äänet ja nämä eivät olleet niitä! Kutsuin Acun terassille ja Everi ei ollut vielä edes lähtenyt tekemään hätäänsä vaan tyytyväisenä nukkui terassipöydän vieressä. Siirryin sitten talon kulmalle, jotta kuulisin äänet paremmin ja tähyilin metsään päin. Äkkiä huomasin kirkkaan taskulampun valon lähestyvän metsästä ja hirmuinen paniikki iski!!! Kuka siellä oikein on?? Käskin Acun sisälle ja heitin nukkuvan Everin perässä ja sanoin Santulle, että nyt äkkiä hakemaan fikkari, että saadaan selville kuka sieltä metsästä oikein tulee.
Noh...sitten huomasin, että se olikin lentokone...:) Perhana vieköön, että säikähdin! Kädet ja jalat rupes tärisemään.:(

Olin juuri ennen ulosmenoa lukenut susien hyökkäyksistä koirien kimppuun ja katsellut videoita susista..:)
Heh, nyt jo vähän hymyilyttää mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ulkona liikkui joitain koiria, jotka eivät ole aiemmin pitäneet moista ääntä.
Tulis jo kevät/kesä niin olis valoisampaa eikä tarttis kärvistellä täällä pimeydessä keskellä mettää....