Kyllä vetää hiljaiseksi katsoa nykyisen lauman toimintaa.

Todella ärsyttävää kun ei tiedä mitä noiden karvakorvien päässä liikkuu ja itse pystyy tulkitsemaan vain "selkeitä" eleitä. Kaikki mitä vain koirat näkevät jää arvoitukseksi.

Silloin kun Justus tuli meille,  Acu otti pienen omaan huomaansa, piti hyvänä, putsasi, antoi nukkua kainalossa ja sieti jopa pienten terävien hampaiden kosketusta. Noin viikko siitä Acu rupesi vähentämään huomiota Justukselle ja tällä hetkellä tilanne on se, että Justus ei edes käy "pyytämässä/haastamassa" Acua leikkimään.

Tänään sattui seuraavaa: Justus härväili jotain omiaan keittiössä ja tuli olohuoneeseen. Tuoli ja Halli oli edessä. No tuolin yli ei pystynyt kävelemään joten konkreettisesti käveli lepäävän Hallin päältä, siis ihan niin että tassut osu Hallin rintakehään ja mahaan. No Halli ei sanonu mitään..Ihmettelin, että miksi Justus ei mene vakkari paikalleen sohvalle vaan vinkuu ja kiertää ympyrää. Aattelin jo, että nyt pitää lähteä ulos hädälle mutta ei, este olikin Acu.:) Acu retkotti lattialla pitkin pituuttaan ja Justus tiesi että hei, ton kaverin päältä ei voi kävellä. =D Mäkin haluun vastaavan auktoriteetin!

Ite oon ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä että Everi olisi noussut meidän koira lauman johtajaksi. Voiko uskottava johtaja silti telmiä Justuksen kanssa jos jonkinlaisissa asennoissa, antaa lelun sille jne? Safkaa Everi ei sentään enää luovuta mutta jos Everi on saanut syötyä isoimman osan omasta pöperöstään, niin on valmis tarjoamaan loput Justukselle. Acu ja Hallin kupille ei Justuksella ole mitään asiaa. Everi ja Justus myös nukkuvat keskenään (sohvalla), Acu omalla sohvallaan, Halli lattialla  mun ja ukon makkarin lattialla. Halli on siis ainut joka ei ole viettänyt yhtään yötä sohvalla.

No katsomalla ja elämällä oppii.:)